Ruusupuutarha täyttää tänään yhden vuoden. Viimeinen vuosi on samalla hyvin osoittanut sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla, ettei se ruusupuutarha synny ja ruusuinen tulevaisuus tule selvästikään vain manifestoimalla. (Oi, kuinka helppoa se olisikaan.)

Huomenna tulee myös kolme vuotta siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Samana päivänä bänditreeneissä vitsailtiin Venäjän kielen kurssien tarpeesta, mutta vakavasti murehdittiin sitä kuinka ilmapiiri tulee varmasti kovenemaan ja pehmeät arvot ennen pitkää hylätään rasitteena.

Ja tässä samalla algoritmit päättävät ärsykkeistämme, sen sijaan että sen tekisivät toiset kaltaisemme tai sattuma. Ne addiktoivat ja jakavat meidät yhä pienempiin yksikköihin kunnes lopulta näemme vain itsemme. Kehojemme liike vähenee ja datan ja peukaloiden liike lisääntyy. Luulemme viestivämme mutta kuunteleeko kukaan?

Ja tässä meitä monia nyt houkuttaa peruuttaminen ja sinne pysähtyminen. Voi, kuinka suurenmoista olisikaan palvella Yhtä Suurta Järjestystä. Koneistoa, joka lupaa turvaa, suvereniteettia ja tavallisen ihmisen huomaamista, mutta jonka lopullinen tarkoitus onkin vain itsensä ylläpitäminen keinoja kaihtamatta. Ja eihän meistä kukaan ole lopulta niin tavallinen.

Onneksi meissä monissa asuu myös hän, joka kavahtaa väkivaltaa, haaveilee ystävyydestä, yhteydestä ja välittämisestä. Sen löytää, kun muistaa ettei tuo toinen ole pelkästään hän tai sinä, vaan myös toinen minä.

Siksipä nyt uutsia lauluja kirjoittaessa ovat pyörineet vahvasti mielessä yhteisöt ja yhteydet; kuunteleminen ja kommunikointi; minuus, sinuus ja moneus; individualismi ja kollektivismi; kohtalo ja valinta; fasismi ja antifasismi. Seuraavat teokset ja teot syntyvät toivottavasti yhä enemmän yhteisönä ja yhteenliittymänä, joka ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Se on reunoiltaan uutta hamuava ja sisimmässään lävitseen päästävä ja hyvää vahvistava.

Ja se tulee varmasti olemaan vaikeaa. Voi kuinka ihanaa olisikaan kiertyä kerälle, jäädä päätepisteeksi, sallia historian aaltojen keinuttaa ja antaa maailman virrata tähän umpikujaan saaden sen tulvimaan ja hukkumaan.

ps. Juuri sinun ei tarvitse olla Luigi muuttaaksesi maailmaa. Aloita kohtaamalla yksi ihminen niin muutat jo yhden kokonaisen maailmankaikkeuden. Mitä sinulle kuuluu?